Ekana tallilla taas pesin Rofan suolakiven (oli taas kerran tiputtanu alas telineestä) ja putsailin muutenkin Ricon ja Rofan ruoka- ja juomakuppeja. Tänään Roosa ei siis ollut mukana tallilla. Ricolla oli hirveät kasat kivennäis-Ricon karva-kuola-heinäsekotusta kipossa. Jynssäsin kivennäisiä irti kiposta kuuman veden kanssa vaikka kuinka kauan, mutta ei vain lähtenyt irti ja kivennäisten hajusta tuli kauhee olo, nii ilman vettä ei oikein voinut rapata niitä irti kiposta.
Ricon kuppi ennen...
...ja jälkeen
Tänään kokeiltiin laittaa Rofalle töppöset/kengät, sillä eilen Rofa liukasteli melko paljon. Töppösissä on siis 10 nastaa/pientä hokkia. Rofa anto aika nätisti äitin laittaa ne, vaikka nostikin jalkoja välillä vähän turhan innokkaasti. Kentällä Rofa tuntui todella laiskalta ja tahmealta, eikä raippakaan auttanut yhtään mitään, vaikka normaalisti Rofa olisi liikkunut paljon reippaammin. Nostin pari kertaa oikealle laukkaa, ja onnistui yllättävän hyvin. Sitten laukkasin vasemmalle. Rofa ei meinannut nostaa laukkaa millään. Vihdoin sain sen nostamaan laukan ja koitin kääntää ponin ympyrälle. Luulin aluksi, että Rofa vain kompuroi, mutta se kuulemma pukitti O.o Rofako muka?! Tulin heti pois selästä ja otettiin töppöset pois Rofan jaloista. Sitten menin takaisin selkään. Rofa tuntui heti paaaaljon reippaammalta, mutta nakkeli päätään ja liukasteli paljon.
Äidin mielestä Rofa ontui töppösten poisoton jälkeen oikeeta (tai vasenta?) etusta, ja pyysi sitten Sannaa katsomaan. Ravasin ympyrällä molempiin suuntiin, ja Sannan mielestä Rofa ei ontunut. Kävelin hetken pitkin ohjin ja sitten äiti tuli kentälle ja lähti kiertämään peltoa.
Äidin mielestä Rofa ontui töppösten poisoton jälkeen oikeeta (tai vasenta?) etusta, ja pyysi sitten Sannaa katsomaan. Ravasin ympyrällä molempiin suuntiin, ja Sannan mielestä Rofa ei ontunut. Kävelin hetken pitkin ohjin ja sitten äiti tuli kentälle ja lähti kiertämään peltoa.
Sain muuten äidin kuvaamaan, tässä on nyt joitakin onnistuneita kuvia:
Melli
Kävin vielä ite kiertämässä pellon. Rofalla oli taas joku ihmeellinen pakkomielle astua vanhoihin jälkiin, joissa lumi oli kovaa ja poni pomppi välillä kuin kenguru (tai ainaki siltä se tuntui). Rofa pysähteli kokoajan pitämään puuskutustaukoja, raukalla niin huono kunto ettei jaksanu. Alussa Rofa yritti kääntyä takasipäin, mutta sitte äiti rääkäs ihan täysiä pellon toisesta päästä, että oikee ohja ja raippa. Ku pamautti kouluraipalla kylkeen, Rofa jatko nätisti eteenpäin, eikä sen jälkeen enää edes yrittänyt kääntyä takaisin päin. Kotiinpäin sillä ei ollut mitään kiirettä, ja puuskutustaukoja oli joka kymmenennellä askeleella.
liityin !(:
VastaaPoistakäythän munkin blogissa?
Se blogin osote olis ollu ihan kätevä ;D
VastaaPoista