3.7 Miten sää voikaan muuttua..

Kirjoittelen nyt taas näitä rästipostauksia, kun aikaisemmin ei ole kerinnyt. Keskiviikkonakin olin tallilla Roosan kanssa, sillä lauantaina olemme menossa Rofalla Ankkurilahden ratsutilalle estekisoihin. Nyt joka päivä ennen kisoja käymme tallilla.

Sitten asiaan. Eli ratsastimme taas ilman satulaa, sillä satula on Sannalla topattavana. Ensiksi ratsastin minä, Mirke. Ilma oli todella hyvi, aurinko päistoi ja oli lämmin. Kauempana näytti olevan hieman tummempia pilviä, mutta ei mitään sen kummempaa. Kun rupesin nostamaa oikeaa laukkaa, Rofa punki aivan tajuttomasti vasemmalle, ja en saanut sitä menemään edes suoraan.. Vaihdoin suuntaa ja nostin vasemman laukan. Laukkasin puoli kierrosta ja käännyin pienelle täyskaarrolle, jonka aikana otin raviin ja nostin sitten uudelleen laukan. Tadaa, se oli oikea, mutta kauanhan sita saikin yrittää. Ravasin pienen pätkän ja päästin sitten Roosan ratsastamaan.

Kentällä oli yhtäaikaa äitini ratsastamassa Ricolla, joten kun tulin alas Rofan selästä, pääsin vähäksi aikaa käpyttelemään ympäri kenttää Ricolla. Rico oli hassun tuntuinen Rofaan verrattuna, pää painoi, askeleet olivat erillaiset ja tuntui kuin olisin junttautunut kiinni koulusatulaan. Kävelin Ricolla ja koitin saada päätä ylös, mutta ei se oikei onnistunut.. Ravasin muutaman pätkän, ja Ricon ravi oli ihan erillaista Rofan tasaisiin askeliin verrattuna. Kun olin kävellyt hetken pitkin ohjin, annoin Ricon äidille, joka vei sen talliin, Jäin katsomaan ja kuvaamaan Roosan ratsastusta.

Mirke ratsastaa Rofalla

 

Mirke ratsastaa Ricolla

 

 

 Roosa meni Rofan selkään. (Hankala kirjoittaa toisen ratsastuksesta..) Kun Rofa oli temppuiilut minulla, puskenut laukassa vasemmalle ja nostanut väärää laukkaa, Roosa nosti aikapaljon oikeaa laukkaa. Se onnistui melko helposti, verrattuna minun avuttomiin yrityksiin. Kun Roosa lopetti ratsastuksen, mietimme hetken, että kävisimmekö nopeasti lähestyvistä pilvistä ja kaukaa kuuluvasta ukkosesta huolimatta kävelemässä pihatiellä.

Rofa käveli pihatiellä rauhallisesti ja koitti välillä kiskoa tienreunalta heinää. Olimme juuri kääntymässä takaisin tallia kohti, kun yhtäkkiä välähti. Otin Rofasta varalta kiinni, ettei se vaan saisi mitään sätkyä. Hetken päästä kuului iso pamaus ja Rofa hyppäsi melkein tasajalkaa ilmaan. Roosa tuli alas selästä ja lähdimme nopeasti kävelemään tallia kohti vaakasuorassa sateessa. Sain juuri ja juuri pidettyä Rofan kiinni koko matkan ajan, vaikka poni riuhtoi ja kipitti pientä ravia.